Jennin kotona

Elämä on ollut taas aika härdelliä kolmen lapsen ja koiran kanssa. Lapset saavat kodin uskomattoman sekasorron valtaan. Juuri kun saa toisaalla vähän siivottua, niin johan on viereinen huone kaaoksen vallassa. Siivoaminen on loputon työ. Välillä yritän hyväksyä kaoottisen kodin, vaikka huomaan olevani sitä stressaantuneempi mitä sekaisempaa meillä on. Se vaan on totta, että sekaisessa kodissa ei pysty ajattelemaan. Ja kun siivoaa, niin samalla myös ajatukset selkiytyvät. Toki koko ajan ei voi siivotakaan. Tiskiä, pyykinpesua, ruuanlaittoa -nämä eivät myöskään tunnu loppuvan koskaan. Tämä päivä alkoi sohvan pesulla, koska kuopukselta tuli pissavahinko. Ulkoilu oli yhtä vinkumista. Ruoka oli pahaa. Kerhoon tuli kiire. Lisäksi koiramme herkkä vatsa on omanlaisensa ongelma, ja vaatii joskus erityishuomiota ja huolehtimista, sitä vaan ei jaksaisi mitenkään enää lisänä, kun tätä arkea pyörittää. Monesti mietin, että pitäisikö jo palata töihin. Vaikka tiedän, että tulen kaipaamaan tä

Kesäkurpitsakausi alkaa olla lopuillaan ja päätin tehdä ehkä jo viimeisistä kesäkurpitsoista risottoa. Sen jälkeen, kun olen tutustunut Arborio -risottoriisiin, olen rakastunut erilaisiin risottoruokiin! Suosittelen ehdottomasti ostamaan tätä riisiä! Syötiin kesäkurpitsarisottoa ensin ihan sellaisenaan, hieman raejuustoa vain päälle. Toimii! Mies maisteli risottoa ja totesi, että sitruunaisuutensa vuoksi tähän sopisi täydellisesti lohi kylkeen. Totta! Tänään haettiin lasten kanssa pala merilohta ja paistettiin se uunissa risoton kanssa syötäväksi. Oli todella hyvää, ja risottokin pääsi vielä paremmin oikeuksiinsa! Jatkossa siis syömme tätä risottoa aina lohen kanssa. Kesäkurpitsarisotto:  3 dl risottoriisiä (Arborio) 2 salottisipulia 3 rkl oliiviöljyä 1 kesäkurpitsa 4 dl vettä 2 dl kuivaa valkoviiniä 1 limetin raastettu kuori ja mehu 1 dl raastettua parmesaania 1½ rkl kasvisfondia mustapippuria  (suolaa) Kuori salottisipulit ja pilko ne pie

Torilla on ihana käydä ostoksilla. Rakastan sitä tunnelmaa, joka siellä on. Ja miten hyvä mieli jää aina, kun on käynyt torilla ja miten on ihan eri juttu ostaa perunat, porkkanat, muut vihannekset ja vaikka kalan torilta kuin marketista. Jotenkin ne maistuvatkin paljon paremmilta. Ihan liian harvoin siellä tulee kuitenkaan käytyä. Mutta tällä viikolla kävin lasten kanssa pitkästä aikaa. Ostoskoriini päätyi muun muassa puolukkaa. Puolukka on marja, jota meillä ei ihan kauheasti mene. Yleensä pakastan pari litraa, jotta muutamat vispipuurot saadaan talven aikana keitettyä. Perheen 1-vuotias kyllä syö niitä ihan sellaisenaankin. Päätin nyt leipoa ostamistani puolukoista helppoa ja hyvää rukiista puolukkakakkua. Ruis ja puolukka sopivat älyttömän hyvin yhteen! Ja tuo kuorrute todella kruunaa tämän kakun. Rukiinen puolukkakakku: 2 munaa 1½ dl sokeria 1 prk kermaviiliä 2 dl ruisjauhoja 1 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 2 tl inkivääriä 1 tl kardemummaa

Tavallisiin arkiruokiin saa helposti vaihtelua pienilläkin muutoksilla. Itse ainakin helposti kyllästyn syömään aina täysin samanmakuista ruokaa. Harmikseni lapset taas usein ovat ennakkoluuloisia uusia ruokia kohtaan. Paras tapa ujuttaa uusia makuja heidänkin ruokavalioonsa, on tehdä tavalliset arkiruoat hieman uudella reseptillä. Niin, että ruoka näyttää täysin samalta kuin aina ennenkin. Ja kannattaa aloittaa pienillä muutoksilla, niin ettei makukaan olennaisesti ole muuttunut. Palsternakka on minulle melko uusi tuttavuus. Nuorena kyllä muistan, kun työskentelin perheessä lastenhoitajana ja työnkuvaani kuului myös ruuan valmistus, että heillä oli usein palsternakkaa jääkaapissa, jota käytin lähinnä keittoihin. Sen jälkeen en siihen juurikaan ole törmännyt. Kunnes muutama vuosi sitten ystäväni toi minulle tuliaisiksi itse kasvattamaansa palsternakkaa ja tykästyin sen pehmeään, mietoon makuun. Sen jälkeen olen sitä itsekin silloin tällöin ostanut ja tänä kesänä päätin myös kas

Punajuuri on makeasta maustaan huolimatta ollut lapsena yksi inhokkiruuistani. Jossain vaiheessa aikuisena kuitenkin aloin pitämään sen mausta ja nykyään se on suurta herkkua. Tänä kesänä innostuin itsekin punajuurien kasvattamisesta, mutta ovat vielä kasvimaalla ja hieman pienehköjä, mahtaakohan ehtiä enää edes kasvamaan, en tiedä. Tämän reseptin punajuuret ovat siis kaupan hyllyltä. Pastaruuat, erityisesti kasvispastat ovat yksi suosikkiruuistani, voisin syödä niitä loputtomasti, enkä koskaan kyllästy niihin. Punajuuripastaa olen tehnyt aikaisemminkin, hieman eri reseptillä, melko kermaisella. Halusin tehdä nyt vähän terveellisempää punajuuripastaa ja kehittelin tämän reseptin. Pastaa ja uunipunajuuria: 1 kg punajuuria 1 punasipuli ½-1 dl oliiviöljyä 1 tl suolaa rouhittua mustapippuria 2 rkl (juoksevaa) hunajaa muutama tuore timjaminoksa (myös kuivattu timjami käy) 200 g fetajuustoa Tarjoiluun: Fettuccine munapastaa pinjansiemeniä rucolaa

 Meillä on miehen kanssa tapana noin kerran kuukaudessa ottaa lapsivapaata ja mennä kahdestaan treffeille. Kolmen lapsen kanssa elämä on ihanaa, mutta myös totta puhuen; raskasta, äänekästä ja stressaavaa. Miehen kanssa ei ehdi kunnolla puhumaan tai lauseet jäävät puolittaisiksi, kun aina jollakin on samanaikaisesti asiaa. Syyskuun treffit päätettiin viettää Habitaremessuilla. Pakattiin koko perhe autoon ja ajettiin kolmen tunnin ajomatka Vantaalle siskoni ja hänen miehensä luo. Aika monta kertaa kuultiin ajomatkan aikana "koska ollaan perillä?". Lapset jäivät siskoni hoiviin ja me suuntasimme Habitaremessuille. Hienot messut olivatkin -syksyisiä värejä sisustuksessa. Vaalean rinnalle tullut värejä; sinistä, punaista ja keltaista. Materiaaleina jäi mieleen erityisesti nahka ja puu. Ihania valaisimia. Viherkasveja, kaktukset edelleen trendikkäitä. Päälimmäisenä jäi kuitenkin itselle virkistynyt mieli. Ehkä lastenkin kanssa jaksaa taas paremmin! Messuilla oli hankala

Olen koko alkusyksyn käynyt säännöllisesti, keskimmäisen lapsen jumpan aikana, erään kukkakaupan näyteikkunalla ihastelemassa Aloe veraa. Tänään päätin, että huonekasvi saa muuttaa meille. Kukkakauppias kietaisi kasvin nätisti paperiin ja lupaili, että Aloe vera puhdistaa tehokkaasti huoneilmaa. Sehän sopii! Olen pikkutytöstä asti pitänyt huonekasveista ja aikuisenakin tykännyt sisustaa niillä. Minimalistina en kuitenkaan halua tehdä kodistani "viidakkoa", vaan muutama tarkoin harkittu kasvi riittää. Jumpan jälkeen kotona odotti illalla valmistettu pataleipätaikina kohonneena. Tällä kertaa gluteenittomana versiona. Lähipiirissämme, niinkuin varmasti monen muunkin, on nykyään useampi joka joutuu välttelemään gluteenia joko keliakian tai muun syyn vuoksi. Siksi on hyvä olla takataskussa myös gluteenittomia versioita eri resepteistä. Varsinkin kauempaa tuleville vieraille tarjoan mielelläni lounaan, joka monesti on keitto, ja tämä gluteeniton pataleipä on ihast